Toinenkin viikko alkaa olla takana ja tilanne alkaa hieman asettua ja rutinoitua kaikkien kohdalta. Ensimmäinen viikko oli kai vaan kuherruskuukausi, kun nyt pennusta on alkanut näkyä muutakin kuin vain söpö ulkokuori. Kaikki oli vielä viime viikolla ihanaa ja kivaa, uutta ja jännittävää. Nyt elämä on vuoristorataa maailman söpöimmän ja riiviöimmän Nallen ottaessa vuorotellen vallan pikku neidissä. Onneksi alamme kaikki ymmärtämään toisiamme hieman paremmin koko ajan. Toki välillä tulee erimielisyyksiä, mutta kaikista ollaan selvitty ”keskustelemalla”. Keskustelu Nallen kanssa tarkoittaa ihan jotain muuta kuin kuvittelisi. Ihmiset katsoo välillä vähän ihmeissään kun lenkillä tulee vähän riitaa siitä, saako lahkeita, kenkiä, sormia, hihnaa, röökinstumppeja ja muuta vastaavaa purra. Keskustelut päättyy yleensä jommankumman osapuolen pötköttämiseen pitkin kävelytietä. Tällä hetkellä tilanne on Taluttajat 10 Nalle 0.
Kaikennäköistä on opittu, ennen kaikkea me Nallesta. Pikku neidistämme alkaa kuoriutua suhteellisen omapäinen riiviö. Täytyy myöntää, että omistajilla on välillä ollut turhautumisesta johtuen jopa kyyneleet silmissä, kun Nalle vaan puree ja raivoaa, eikä mikään näytä tepsivän. Varsinkin emännän sormet ja nilkat sai viikon aikana kyytiä. Onneksi pahin uhma näyttää olevan jo tällä kertaa ohi ja emäntäkin jaksaa taas hymyillä ja leperrellä pikku vauvalleen. Vieläkään ei kai ole ihan selvää, että kumpi meistä on pomo, mutta eiköhän se tästä pikku hiljaa selkene Nallellekin. Kun vaan emännän hermot kestäisivät alituisen puruleluna olemisen. Toisaalta taas Nalle osaa olla myös maailman suloisin ja fiksuin pikku otus. Se on oppinut istumaan kiltisti käskystä ja malttaa jopa istahtaa alas kun ruokaa tarjoillaan. Johtuu kai siitä, että pienokaisella tuntuu olevan alituiseen nälkä ja se tekee kaikkensa saadakseen ruokaa:) Myös silmien putsaaminen ja lenkinjälkeisputsaaminen onnistuvat jo hyvin. Myös sisäsiisteyden opiskelussa on tultu huimasti eteenpäin. Tätä kirjoittaessa kello on kolme iltapäivällä ja yhtään pissiä ei ole vielä tänään tullut sisälle. Jee!
Tällä viikolla on tavattu paljon uusia ystäviä. Lenkillä on istuttu tuijottamassa jos jonkinmoista kulkijaa ja kotonakin on vieraillut kaikenlaisia hassuja ihmisiä. Vähän on päästy jopa haistelemaan naapuruston koiria. Keskiviikkona päästiin sitten tositoimiin, kun naapurin Chowit tuli morjestamaan meitä lenkillä. Pikku neiti pani heti hösseliksi ja iski hampaansa isompiin rotutovereihinsa. Isommat juoksivat karkuun ihmeissään kun Nalle juoksi riemusta kiljuen perässä. Kiitos ja anteeksi Kivisten pariskunnalle, kun jaksoitte sietää riiviömme mekastamista. Toivottavasti teillä on vielä suurin osa karvoista jäljellä. Nalle ainakin oli onnellinen ja nukkui kun tukki seuraavan yön.
Viikon aikana on tutustuttu myös omistajien elämään. Emännän urheiluvälineet ovat olleet kovin mielenkiintoisia. Sählypallo vietiin heti omiin leikkeihin, mutta jalkapallo oli aivan liian pelottava edes haisteltavaksi. Mitä haisevammasta välineestä on kyse, sitä enemmän se tuntuu Nallea kiinnostavan. Tähän asti vielä ei ole tullut ketään vastaan joka vapaaehtoisesti nappaisi meikäläisen maalivahdinhanskan suuhunsa... Haju on jotain aivan kamalaa, mutta Nallea se tuntui kiinnostavan kovasti. Viikon aikana on kokeiltu uusia juttuja, kuten esimerkiksi puistossa olemista ja junalla kulkemista. Juna taisi olla Nallen tähänastisen elämän pahin kokemus, sen verran neidistä lähti ääntä vaikka matkaa oli vain kilometri. Nallea on jätetty jo hieman pidemmiksi ajoiksi yksin, mutta se ei näytä pientä haittaavan.Vauva kasvaa tällä hetkellä ihan silmissä. Painoa on kertynyt jo 5,5 kg eli pienokainen kasvaa 1kg/vko vauhtia. Toisaalta on ihanaa kun se kasvaa ja viisastuu, mutta toisaalta jokainen kantaminen kolmanteen kerrokseen tuntuu aina vaan pahemmalta. Ilolla odotellaan kuinka paljon sylivauvamme painaa ensi syksenä. Mikäpä olisi mukavampaa kuin kantaa portaita ylös painkymmenenkilon märkää ja kuraista karvakasaa...
Vaikka viikko on ollut osittain aika hankala, silti ei vaihdettaisi hetkeäkään pois. Olemme kummatkin sydänjuuriamme myöten rakastuineita tuohon pieneen suloiseen nappisilmään. Enää ei voi kuvitellakaan elämää ilman Nallea.
Palaillaan...
1 kommentti:
Mitä on tapahtunut Nallelle? :)
Lähetä kommentti