Kuherruskuukausi on ohi...

Toinenkin viikko alkaa olla takana ja tilanne alkaa hieman asettua ja rutinoitua kaikkien kohdalta. Ensimmäinen viikko oli kai vaan kuherruskuukausi, kun nyt pennusta on alkanut näkyä muutakin kuin vain söpö ulkokuori. Kaikki oli vielä viime viikolla ihanaa ja kivaa, uutta ja jännittävää. Nyt elämä on vuoristorataa maailman söpöimmän ja riiviöimmän Nallen ottaessa vuorotellen vallan pikku neidissä. Onneksi alamme kaikki ymmärtämään toisiamme hieman paremmin koko ajan. Toki välillä tulee erimielisyyksiä, mutta kaikista ollaan selvitty ”keskustelemalla”. Keskustelu Nallen kanssa tarkoittaa ihan jotain muuta kuin kuvittelisi. Ihmiset katsoo välillä vähän ihmeissään kun lenkillä tulee vähän riitaa siitä, saako lahkeita, kenkiä, sormia, hihnaa, röökinstumppeja ja muuta vastaavaa purra. Keskustelut päättyy yleensä jommankumman osapuolen pötköttämiseen pitkin kävelytietä. Tällä hetkellä tilanne on Taluttajat 10 Nalle 0.

Kaikennäköistä on opittu, ennen kaikkea me Nallesta. Pikku neidistämme alkaa kuoriutua suhteellisen omapäinen riiviö. Täytyy myöntää, että omistajilla on välillä ollut turhautumisesta johtuen jopa kyyneleet silmissä, kun Nalle vaan puree ja raivoaa, eikä mikään näytä tepsivän. Varsinkin emännän sormet ja nilkat sai viikon aikana kyytiä. Onneksi pahin uhma näyttää olevan jo tällä kertaa ohi ja emäntäkin jaksaa taas hymyillä ja leperrellä pikku vauvalleen. Vieläkään ei kai ole ihan selvää, että kumpi meistä on pomo, mutta eiköhän se tästä pikku hiljaa selkene Nallellekin. Kun vaan emännän hermot kestäisivät alituisen puruleluna olemisen. Toisaalta taas Nalle osaa olla myös maailman suloisin ja fiksuin pikku otus. Se on oppinut istumaan kiltisti käskystä ja malttaa jopa istahtaa alas kun ruokaa tarjoillaan. Johtuu kai siitä, että pienokaisella tuntuu olevan alituiseen nälkä ja se tekee kaikkensa saadakseen ruokaa:) Myös silmien putsaaminen ja lenkinjälkeisputsaaminen onnistuvat jo hyvin. Myös sisäsiisteyden opiskelussa on tultu huimasti eteenpäin. Tätä kirjoittaessa kello on kolme iltapäivällä ja yhtään pissiä ei ole vielä tänään tullut sisälle. Jee!

Tällä viikolla on tavattu paljon uusia ystäviä. Lenkillä on istuttu tuijottamassa jos jonkinmoista kulkijaa ja kotonakin on vieraillut kaikenlaisia hassuja ihmisiä. Vähän on päästy jopa haistelemaan naapuruston koiria. Keskiviikkona päästiin sitten tositoimiin, kun naapurin Chowit tuli morjestamaan meitä lenkillä. Pikku neiti pani heti hösseliksi ja iski hampaansa isompiin rotutovereihinsa. Isommat juoksivat karkuun ihmeissään kun Nalle juoksi riemusta kiljuen perässä. Kiitos ja anteeksi Kivisten pariskunnalle, kun jaksoitte sietää riiviömme mekastamista. Toivottavasti teillä on vielä suurin osa karvoista jäljellä. Nalle ainakin oli onnellinen ja nukkui kun tukki seuraavan yön.

Viikon aikana on tutustuttu myös omistajien elämään. Emännän urheiluvälineet ovat olleet kovin mielenkiintoisia. Sählypallo vietiin heti omiin leikkeihin, mutta jalkapallo oli aivan liian pelottava edes haisteltavaksi. Mitä haisevammasta välineestä on kyse, sitä enemmän se tuntuu Nallea kiinnostavan. Tähän asti vielä ei ole tullut ketään vastaan joka vapaaehtoisesti nappaisi meikäläisen maalivahdinhanskan suuhunsa... Haju on jotain aivan kamalaa, mutta Nallea se tuntui kiinnostavan kovasti. Viikon aikana on kokeiltu uusia juttuja, kuten esimerkiksi puistossa olemista ja junalla kulkemista. Juna taisi olla Nallen tähänastisen elämän pahin kokemus, sen verran neidistä lähti ääntä vaikka matkaa oli vain kilometri. Nallea on jätetty jo hieman pidemmiksi ajoiksi yksin, mutta se ei näytä pientä haittaavan.Vauva kasvaa tällä hetkellä ihan silmissä. Painoa on kertynyt jo 5,5 kg eli pienokainen kasvaa 1kg/vko vauhtia. Toisaalta on ihanaa kun se kasvaa ja viisastuu, mutta toisaalta jokainen kantaminen kolmanteen kerrokseen tuntuu aina vaan pahemmalta. Ilolla odotellaan kuinka paljon sylivauvamme painaa ensi syksenä. Mikäpä olisi mukavampaa kuin kantaa portaita ylös painkymmenenkilon märkää ja kuraista karvakasaa...

Vaikka viikko on ollut osittain aika hankala, silti ei vaihdettaisi hetkeäkään pois. Olemme kummatkin sydänjuuriamme myöten rakastuineita tuohon pieneen suloiseen nappisilmään. Enää ei voi kuvitellakaan elämää ilman Nallea.

Palaillaan...

Ensimmäinen viikko takana

(teksti on pitkä kuin nälkävuosi, mutta niin paljon on ehtinyt tapahtua, ettei tässä ole vielä murto-osakaan kaikesta…)

Viikko ollaan oltu yhdessä ja kaikkea on ehtinyt sattua ja tapahtua. Paljon ollaan opittu, sekä meidän, että pennun puolelta. Nallen saapuminen taloon on ollut ihana, mutta myös väsyttävä tapahtuma. Viikko tuntui kuukaudelta, kun koko ajan ollaan hereillä ja koko ajan tapahtuu kaikkea uutta. Ensimmäisen viikon kasvu oli aika huikea, nyt Nalle painaa jo 4,6 kg.

Pikkuinen oppi aika nopeasti nukkumaan. Parina ensimmäisenä yönä itkettiin 5 minuuttia ennen nukkumaan menoa, mutta nyt se nukkuu jo ihan reippaasti melkein koko yön. Sen päivät vain alkavat 2 tuntia aikaisemmin kuin normaalit päivät. =) Omaan sänkyyn meneminen on ollut hieman haasteellista. Sängyn reuna on jonkin verran korkea ja sinne se ei alkuun oikein tahtonut päästä. Toisaalta se voi myös olla laiskuutta, koska ulkona ei ollut niin korkeata reunaa, että pentu ei olisi siitä ylös mennyt.

Ensimmäisenä päivänä oli vähän haasteellista saada pentu juomaan, koska keittiö näytti olevan aika pelottava paikka. Piti vain laittaa ruoka- ja juomakuppi näkyviin niin että se tajusi mennä juomaan ja syömään. Syynä ilmeisesti oli kynnys. Nyt ollaan jo sinut koko kämpän kanssa ja lelut levitellään ympäriinsä. Ulkoilu on ollut alusta asti hauskaa, varsinkin nurmikolla kieriskeleminen ja kukkien syöminen on ihanaa.. Voikukat on parasta mitä Nalle tietää. Ollaan alettu epäilemään, että koiramme on kasvissyöjä, kun nuo heinät ja kukat näyttäis maistuvan niin hyvin. Muutenkin ollaan huomattu, että Nalle kannattaa vahvasti vihreitä aatteita. Sen lempipuuhaa ulkona on roskien kerääminen. Ollaan roudattu reitinvarrelta jo aika paljon roskia roskikseen.

Ehdittiin myös pienen kanssa käydä eläinlääkärissä. Syy siihen oli, että pikkuinen läähätti paljon, ei nukkunut 5 minuuttia pidempään yhdessä paikassa ja olo näytti hieman tuskaiselta. Eläinlääkärillä ei jännittänyt paljon, mutta sitten kun pieni joutui hoitopöydälle niin rupesi pelottamaan. Lääkäri sai aika vapaasti tutkia korvat, silmät ja suun. Sen jälkeen piti ultralla tutkia virtsarakon. Pikkuinen laitettiin selälleen makaamaan ja siinä tuli sitten hieman erimielisyyksiä. Saatiin olla kolme pitämässä pennusta kiinni, että se ei pääsyt karkuun. Meinasi omistajilla tulla kyynel silmään kun pieni huusi suoraa huutoa, mutta onneksi eläinlääkäri tajusi rauhoitella meitäkin:) Ultraäänen ja parin näytteenottopiikin jälkeen pikkuinen nukahti hoitopöydälle. Lääkärin tuomio oli, että pienellä on virtsatientulehdus, joka on yleinen narttupennuilla ja siihen saatiin antibioottikuuri. Onneksi pillerinsyönti ei ole ollut vaikeata pennulle. Se syö pillerit suurella ruokahalulla, eikä jaksa millään odottaa että pilleri purkki avataan.

Toinen ongelma ilmeni heti alkuviikosta, kun Nallen kynsi hajosi ja siitä alkoi vuotaa verta. Tässä oli syynä ensikertalaisten typeryys. Ei tajuttu, ettei näin pientä pentua saisi kävelyttää asvaltilla ja niinhän siinä sitten kävi, että kynsi kului puhki.

Muutoin viikko on mennyt hyvin. Suurin kiitos tästä kuuluu Chow Chow yhdistyksen ihanille ihmisille, jotka ovat vastailleet hätäisiin soittoihimme ja jopa käyneet luonamme opettamassa koiran hoitoa. Haluamme lähettää suuren kiitoksemme Kirkkonummelle ja Vantaalle avusta ja tuesta. Olo on huojentunut, kun tietää että lähistöllä on ihmisiä jotka välittävät vilpittömästi Nallen ja Nallen omistajien hyvinvoinnista. Kiitos.

Viikon 1 opit:

- Kakka tehdään ulos ja pissikin melkein aina

- Voikukat, orvokit ja heinät on herkullisia

- Oma nimi on opittu ja luoksekin tullaan melkein aina kun kutsutaan. Poikkeuksena tilanteen jossa löytyy voikukka tai ohi ajaa fillari

- Häntä löytyi pitkän ihmettelemisen jälkeen

- Selällään kölliminen on ihanaa

- Kynnykset ovat sittenkin ylitettävissä

- Omassa sängyssä voi välillä käydä vähän pötköttelemässä

- Yöllä nukutaan ja kuorsataan lujaa

- Yksinkin voi olla jo jopa tunnin

Omistajatkin ovat oppineet paljon: pennun kynnet ovat hauraat, omia vaistoja pitää kuunnella kun pentu tuntuu oudolta ja Chow Chow on ehdottomasti paras koira mitä maa päällään kantaa. Myös pennun harjaamista, kynsien leikkaamista ja koiran tutkintaa on harjoiteltu. Kaikin puolin Nalle on osoittautunut reippaaksi tytöksi joka ei vähästä hätkähdä. Esimerkiksi käynnit eläinlääkärissä, eläinkaupassa ja äitienpäiväpäivällisellä sujuivat ongelmitta ja autossakin voi jo nukkua.

Chowimme Nalle

Tässä on chowimme ensimmäisenä päivänä kotona. Pitkän automatkan jälkeen pientä väsytti paljon, joten uni tuli aika helposti. Kotiin tullessaan pikkunalle painoi vaan 3,5kg joten paljon on kasvamista tehtävänä.

Ensi postaus

Tervetuloa blogiimme. Kerromme täällä miltä tuntuu ensikertalaisten elämä pienen koiranpennun kanssa. Pääosassa on pieni Chowin pentu Nalle. Blogin tarkotuksena on toimia muistikirjana meille, mutta haluamme jakaa myös muille ensikertalaisten kokemuksia matkan varrelta. Mitä näimme, koimme ja miten menee nyt.